Vastaa aiheeseen: entinen koulukiusattu
On ollut palon apua psykoterapiasta! Ensimmäiset kolme vuotta auttoivat pysymään jotenkin hengissä (jälkikäteen ajatellen en ehkä ollut ihan riittävän hyvässä kunnossa psykoterapiaan, vaikka pystyinkin hyödyntämään kaikki varatut ajat, jollen ollut flunssassa tms). Seuraava terapiajakso kesti peräti viisi vuotta toisella psykoterapeutilla, olin jo paremmassa kunnossa ja vastaan tuli tosi merkittäviä oivalluksia ja “totuuksien” haastamista. Nyt, kolmannella eri psykoterapeutilla etsitään työkaluja itsetunnonrakentamiseen, rajoistani huolenpitoon ja arvojeni kirkastamiseen.
Juu, jos saa mennä sen verran politiikkaan, että pelottaa. Kouluihin ja lapsiin sekä nuoriin panostaminen kuulostaa maalaisjärjellä semmoiselta toiminnalta, mikä maksaisi vielä takaisin rahallisesti. Puhumattakaan inhimillisen kärsimyksen välttämisestä!
Itse olen jotenkin selvinnyt ilman osastojaksoja, mutta mt-ongelmien takia olen tarvinnut paljon yhteiskunnanresursseja terapioina, muina tukitoimina ja ihan jo sairaspäivärahana/kuntoutusrahana/kuntoutustukena. Jos kiusaamiseeni oltaisiin puututtu kunnolla, ja olisin osannut etsiä ja saanut aikaisemmin psyykkistä tukea, olisin voinut olla jo jotain 15 vuotta korkeakoulutettu veronmaksaja…
Kiusaaminen on tosiaan vakava ilmiö, jota tuskin koskaan saadaan kokonaan kitkettyä Suomenkaan kouluista. Mutta kouluhenkilökunnan tahdolla ja panostuksella, oikein suunnatuilla resursseilla ja kunnollisella jälkihoidolla (psykososiaalinen tuki esim) kiusaamisen vaikutuksia voitaisiin varmasti pienentään sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla.